Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän noldon.
Tähtiä kuin Valacircassa,
poikia on Fëanorilassa,
laiskanpulskeja jallii.
Maedhros pauhaa, pirtti roikaa;
hän on talon aika poika,
ankara "Poika-Maidros".
Caranthir seisoo niin kuin mallorn,
koska saarnaa Turkafinwë,
Formenosin Rúmil suuri.
Maglori, liuhuparta,
valittaa se "noldoparka,
syntinen, valarauko, kurja".
Maglori herneet keittää,
Curufin sekaan rasvat heittää,
patahan kuohuvaan sylkee.
Amrod-poika metsäss' häärii,
katselevi puita väärii,
hobittina nummia tonkii.
Viimein tulee hännän huippu,
pikku-Amras, liukas luikku,
Fëanorilan tiuskea rakki.
Siinä ompi velisarja,
jalo niinkuin mundo-karja,
voimalla seitsemän noldon.
Tähän tekeleeseen antoi innoituksen Keskimaan Impi Vaarassa, joka niin ikään yhdistää A. Kiveä ja Tolkienia, kuitenkin sillä erolla että K.I.V. on ihan oikeasti hyvä. Suosittelen.