Esipuhe

Ennen muita piän velvollisuutena selvittää, millä tavalla näitä runoja on saatu. Tarinain perustuksen olen saanut tarkkaamalla J. Michael Straczynskin Babylon 5 -sarjanäytelmätä, jota Suomenki televisiossa vuosina 1997:stä 2000:een on esitetty. Runoja asiain kertomiseen olen enimmästi Elias Lönnrotin Kalevalasta kooskennellut.

Runo-opin taitamatta olen sanoja yhteen sovittanut, ja jälestä huomannut nämät runot monessa paikassa virheitten alaseksi, niin ettei heitä juuri Validatorilla kärsi tutkinnon alaseksi saattaa. Vaan menkööt nyt vieläki Paapelin runot jos vähemminkin valmisna, enkä toivo sitä itselleni suureksi tuhmuueksi luettavan.

On kumpiaki, jotka pitävät meiän vanhoja runoja isossaki arvossa ja jotka niillen ei anna pientäkänä. Minä niitä en soisi sorrettavan, jos ei yksipuolisesti ylen suurinakaan piettävän. Ei niistä suinkaan ole Amerikalaisten televisiosarjain taikka uuenlaatuisten tekokertomusten eli tarujen (Romanien) rinnalle, vaan hyvä jos ees näyttävät, etteivät esivanhempamme mielellisissäkään yrityksissä olleet älyttömät - ja sen he kuitenki näyttänevät. Samati näemmä, että samanlaista, mitä Straczynskin tarinoissa Sheridanin käynnistä Z'ha'dumissa sanotaan, on vanhastaan tainnut paitsi Orfeuksesta taikka Odinista, myös meiän Väinämöisestäki kerrottaa.

Tämä työ minulle ei ole ollut rasittava eikä suuria kulukkeitakaan vaativa. Mikä mielisuosiolla ei pakolla, laaitaan, on ainaki hupaseksi luettava ja mielisuosiolla, kenenkään toisen vaatimatta, olen näitä keräillyt ja yhteen sovitellut. Yhät työn huvituksena on seki ollut, että olen havainnut yritykseni monelle muullenki otolliseksi. Heiän kehottavasta ja ystävällisestä kohtaamisesta on minun syy paljoki heitä kiittää.

Shimo Suntila ja kumppanit ovat Paapelin runot heiän omalla kustannuksella myös präntin alaseksi saattaneet Spin-lehessä 4/99, mistä heille on suuri kiitos lausuttava. Spinissä luetaan lisäksi kuvalla ja värsyillä kerrottuna Seritanin Tuonella-käynti, jota näillä sivuilla ei ensinkänä tavata.