Seritani, sotaherra,
Joni, veitikkä verevä,
arvelee, ajattelevi:
"Mistä saisin miehen toisen,
sekä miehen että miekan
suurihin Varjo-sotihin,
tasapäihin tappeloihin,
joss' on verta säärivarsi,
polven korkeus punaista?"

Juohtui juoni mielehensä,
tuuma aivohon osasi:
"Tuop' on Kossi Kaukomieli,
voorloni ylen väkevä;
siitä saanen miehen toisen,
sekä miehen että miekan
suurihin Varjo-sotihin,
tasapäihin tappeloihin."

Kysyi Kossilta apua,
vaati voimaa voorloneilta:

Siitä Joni Seritani,
itse Paapelin päällikkö
tuli tuhmasti etehen,
vastahan varattomasti.
Sanoi Kossi Kaukomieli
Seritanille Jonille:
"Veäite syrjähän vähäisen,
sie olet nuorempi minua!"

Tok' ei tuossa Seritani
huolinut kovin hätäillä,
itse lausui, noin nimesi:
"Vähä on miehen nuoruuesta,
nuoruuesta, vanhuuesta,
ei miestä manaten saa'a,
ei miestä pahempatana
sijaltansa siirtymähän,
paikalta pakenemahan."

Jälleen Joni pyytelevi,
kyselevi kommotoori;
pyysi kerran, pyysi toisen,
pyysi kohta kolmannenkin:
jo suostuvi suurlähetti,
tottelevi tuppisuinen.