Tähtivainot, näytös kaksi: Kopioiden kimppuunkäynti
Juonitiivistelmä elokuvasta Tähtien sota: Kloonien hyökkäys.
Anakini Taivonkulku
tuo oli jedin opissa,
koulussa Kenobin poian.
Heti aamulla varahin
itse mestari Kenobi
oppipoikoa opasti:
"Minun työlle työntäminen,
sinun jääminen jälelle.
Pysy varsin paikallasi,
istu kiltisti kivellä!
Katsonet perähän Padmén,
ettei joutune pulahan
eikä juonia punone;
ällös vainen muuta tehkö
jos ei anneta lupoa!"
Anakini Taivonkulku
istui kiltisti kivellä:
hammas narskui, nyrkit kirskui,
mustat kulmat muljahteli.
Istui päivän, istui toisen,
jo päivänä kolmantena
tirskutti tianen puusta:
"Kotona emosi sortui."
Ani kahta kämmentänsä
löi kuin kahta kalman usta:
"Jo olen joutunut johonkin!
Menenkö emon avuksi
vaiko kuuntelen lakia?"
Lausui Padmé laivastansa:
"Mennös, mennös, Taivonkulku,
mennös äidille avuksi!
Itse lähden mie mukahan."
Kotihin Anakin käypi,
kylässä sanasen saapi:
"Ei ole emos elossa,
rosvot veivät kaivotieltä."
Anakin sanan sanovi:
"Vielä on emo elossa,
vanhempani valvehella."
Päivän miekkoa hiovi,
illalla meni ajohon.
Aamun tullen sai takaisin.
Itkeä tihustelevi,
kallotteli kartanolla;
itki suuresta surusta.
Padmé portilla kysyvi:
"Mitä itket, Taivonkulku?"
"Mennyt on emo minulta."
"Miks' on miekkasi veressä,
suolissa sapelin kahva?"
"Menin mie vorojen luokse,
kävin noita leikkomahan:
tapoin nuoret, tapoin vanhat,
tapoin kerran keskilaadun;
ei tuo auttanut mitänä,
tuonut kuollutta Manalta.
Kun oisin kuningas ollut,
sortaja koko galaksin
eli hirmuinen styranki,
sykkisi sydän emoni."
"Ällös tuota suotta huoli:
käymme kloonien sotihin,
kopioiden kärhämähän;
siellä huolet haihtunevi.
Sitten tuolta tultuamme
menkämme papin pakeille,
aviohon astukamme;
poika kohta tehtänehe,
poika taattonsa tapainen.
Tytön saanemme lisäksi."