, j = 
ja J = 
. Nimeä John edeltävä ' on heittomerkki myös tengwar-tekstissä. Loput merkit selviävät analyysistä.
Kuvaus kirjoitustavasta, jota on käytetty Tarun Sormusten Herrasta suomenkielisessä tengwar-tekstissä.
LotRin kolmiosaisessa suomennoksessa (Matti "taiteellinen vapaus" Louhen kansikuvat) nimiösivujen englanninkieliset riimu- ja tengwar-näytteet on jätetty pois. Uudemmassa yksiosaisessa laitoksessa (verhoihin sotkeutunut Sauron) näytteet ovat mukana. Teksti on kuitenkin käännetty suomeksi ja kirjoitettu uudelleen Tolkienin kirjoitusjärjestelmiä luovasti soveltaen, vieläpä alkuperäisiä komeammalla kalligrafialla. Minulla ei ole tarkempaa tietoa asiasta, mutta oletettavasti nämä suomalaiset versiot ovat Kersti Juvan käsialaa. Tällä sivulla tutkaillaan, millaisiin ratkaisuihin kääntäjä on päätynyt, ja miten hänen luomaansa kirjoitustapaa voitaisiin soveltaa.
Kuten alkuperäisessäkin versiossa, aukeaman ylälaidassa oleva teksti on kirjoitettu riimuin. Alalaidan tengwar-teksti näyttää meidän kirjaimillemme muunnettuna seuraavalta:
.:. seon .:. sormuksen sudan historia ja kuniNkaan paluu niinkuin sen näkivt hobitit
.:. länsikairan punaisesta kirjasta kääntänyt 'John ronaldreuel tolkien :-
Tämä on melko suora käännös alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä, tosin teksti jakautuu eri tavalla cirth- ja tengwar-osioiden välille. ronaldreuel voitaneen lukea myös ronald reuel. "Sudan" ja "näkivt" ovat ilmeisiä kirjoitusvirheitä.
Yllä N tarkoittaa kirjainta , j = ja J = . Nimeä John edeltävä ' on heittomerkki myös tengwar-tekstissä. Loput merkit selviävät analyysistä.
t |
p |
k |
|
d |
b |
dzh? |
g |
v
|
|||
n |
m |
"äng"
|
|
r |
l |
||
s |
|||
h |
j |
Konsonanttien osalta kirjoitus käyttää täsmälleen samoja merkkejä kuin alkuperäinenkin. Ainoa poikkeus on suomen j, jota vastaavaa äännettä ei Tolkienin tekstissä esiinny. Sen merkiksi on valittu , jolla liite E:n mukaan oli juuri tämä äännearvo silloin, kun sitä käytettiin konsonanttina (en tosin tiedä, onko julkaistu yhtään esimerkkiä sellaisesta kirjoitustavasta, jossa todella olisi konsonantti).
Vaikeimmin tulkittava kirjain on . Sillä näyttää olevan täsmälleen sama arvo kuin alkuperäisessäkin, nimen John aloittava dzh-äänne. Tämän perusteella voisimme olettaa, että suomennetussa tekstissä, kuten englanninkielisessäkin, taulukon kolmatta pystyriviä käyttäisiin merkitsemään suomelle enimmäkseen vieraita konsonantteja tsh, dzh, sh, zh. Ratkaisu vaikuttaisi hieman erikoiselta suomen kirjoittamiseen käytetyssä tengwarin sovelluksessa, mutta toisaalta se olisi varsin käytännöllinen: nykyään on lähes välttämätöntä pystyä kirjoittamaan vierasperäisiä nimiä, kuten tämäkin vain parinkymmenen sanan mittainen teksti osoittaa. Lisäksi suomen köyhä konsonantisto jättää taulukkoon runsaasti tilaa vieraillekin äänteille. Toisaalta on myös mahdollista, että tekstin osan 'John ronaldreuel tolkien ei ole tarkoitettu noudattavan samaa järjestelmää kuin alkuosan. Tätä pohditaan tarkemmin jäljempänä.
John-nimeä edeltävän heittomerkin merkitys on epäselvä. Varmuuteen on vaikea päästä, koska merkintä ei luullakseni perustu mihinkään Tolkienin tengwar-näytteistä, mutta todennäköisesti sitä on käytetty ilmaisemaan joko erisnimen alkua tai vieraskieliseen tekstiin siirtymistä.
Käytetty kirjoitustapa näyttäisi seuraavan ääntämistä hieman suomen normaalia oikeinkirjoitusta tarkemmin, koska äng-äänne sanassa kuniNkaan on kirjoitettu omalla kirjaimellaan. Jos oletetaan, että tarkoittaa juuri lyhyttä äng-äännettä, sellainen sana kuin kengän tulisi luultavasti kirjoittaa kahdentamalla kyseinen kirjain (translitteroituna siis keNNän). Näytteessämme ei esinny yhtään kaksinkertaista konsonanttia, joten emme tiedä, olisiko kirjoittaja käyttänyt kahdennusmerkkiä (suora tai aaltoviiva kirjaimen alla) vai kirjoittanut tengwan kahteen kertaan. Sanan viimeisen konsonantin mukautumista seuraavan sanan alkuun ei tässä kirjoitustavassa merkitä, ei edes yhteen kirjoitetussa ilmaisussa niinkuin, jonka normaalin ääntämyksen mukainen kirjoitusasu olisi niiNkuin.
Vokaalit a e i o u on normaalin käytännön mukaisesti kirjoitettu merkein
. Pitkät vokaalit on kirjoitettu pitkän kantajan avulla, paitsi sanassa paluu, jossa kaari on kahdennettu. Koska suomi suosii vokaaliloppuisia sanoja, tehtat on kirjoitettu quenyan tapaan edeltävän konsonantin yläpuolelle. Alkuperäisessä tekstissä konsonanttivoittoisempaa englantia on kirjoitettu sindarinin mallin mukaan, merkitsemällä vokaalimerkki seuraavan konsonantin päälle.